Viikinkiaikaiset värit

Tampereen Vapriikin Birckala 1017 -näyttelyssä on nähtävillä tuhannen vuoden takaisia värisävyjä. Muinaissuomalaiset saivat sinistä morsingosta, punaista matarakasveista tai puunkuorista fermentoimalla, keltaista koivunlehdistä, kanervista tai värirasedista ja violettia jäkälästä purettamalla. Muita värejä, kuten vihreää, saatiin näiden yhdistelmillä.

Colin Maud

Tätä Michael Perryn skulptaamaa figua jaettiin vierailijoille Salutessa vuonna 2014. Tapahtuma oli tuolloin D-day -teemainen, joten on sopivaa, että figukin esittää Juno Beachia johtanutta brittiupseeria, Commodore Colin Maudia (1903-1980).

Maud oli suosittu ja varsin omalaatuinen upseeri. Mielenkiintoisena anekdoottina tästä toimikoon seuraava. Maudin komentama hävittäjä HMS Somali sai osuman torpedosta 20. syyskuuta 1942, kun alus oli tukemassa Venäjältä palaavaa saattuetta PQ-18. Hinauksessa ollut laiva upposi viisi päivää myöhemmin, ja Maud miehistöineen joutui vedenvaraan. Noin sadasta miehestä vain 35 pelastui. Maud itse kellui jäisessä vedessä tunnin ajan ja joi tuona aikana pullollisen viskiä. Myöhemmin viskin pelastavaan vaikutukseen uskova Maud käskikin miehistönsä jäseniä pitämään aina viskipulloa mukanaan.

Maud erottui muista upseereista myös ulkoiselta olemukseltaan. Hänellä oli musta, tuuhea parta, ja hän kantoi maihinnousun aikanakin mukanaan shillelaghia, irlantilaista puukeppiä tai -nuijaa. Maud omisti myös saksanpaimenkoira Winnien.

Merimiehen olemus ikonisoitui elokuvan Atlantin valli murtuu (The Longest Day 1962) myötä. Elokuvassa Maudia näytteli Kenneth More, ja Maud itse toimi elokuvan asiantuntijana. Elokuvassa nähdään Maudin D-dayna kantama, alkuperäinen shillelagh, mutta hänen koiransa on vaihdettu bulldoggiin, mikä korostaa kuitenkin brittiläisyyttä aika selkeästi.

Figu perustuu elokuvan Maudiin. Saluten oheislehtisen mukaan elokuvaversio valittiin, koska sitä pidettiin tunnistettavampana. Figu on skulptattu hyvin, ja siitä tunnistaakin esikuvan erinomaisesti, mutta valitettavasti valujälki on melko huonoa, mutta niinhän se metallin kanssa tavallisesti menee.

Maalauksen suhteen figussa olisi vielä pari korjattavaa virhettä, ja kuvaan eksyi myös joku pölypallo. Maalasin figun seuraten sotajan brittivarustuksen värejä, vaikkakin sävyt menivät miten sattuu. Ruskeassa vaatteessa käytin maaleja Vallejo Model Color 826 German Cam Medium Brown ja Vallejo Game Color Desert Yellow, vihreissä kohdissa maaleja Vallejo Model Color 979 Dark Green ja 833 German Cam Bright Green. Koska Maud oli laivaston upseeri, olisi vaatteet voinut maalata myös sinisiksi.

Musée de l’Armée ja sotilasfiguurit

Musée de l’Armée on Pariisissa sijaitseva sotahistoriallinen museo, josta löysin yllättäen pienoiskokoisilla tykeillä täytetyn huoneen. Tälläiset taidonnäytteet olivat suosittuja taideteoksia menneinä vuosisatoina. Vanhimmat museon minitykeistä ovat 1500-luvulta. Suuri osa niistä on vieläpä toimintakuntoisia.

Tykkihuoneen takainen huone sisälsi sotilasfiguureja. Näytillä oli 5000 figuuria museon 140 000 figuurin kokoelmasta.

Vanhimmat paperiset/pahviset sotilasfiguurit ovat 1700-luvun alusta. Paperia käytettiin tavallisesti lapsille suunnatuissa figuureissa ja pahvia aikuisille. Ne piirrettiin tai painettiin, maalattiin guassiväreillä ja kiinnitettiin puiselle alustalle. Paperi/pahvifiguurien valmistus jatkui 1800-luvun ajan.

Litteitä, muottivalettuja tinafiguureja alettiin valmistaa seitsenvuotisen sodan aikana (1756-1763) Bavariassa. Nämä 5-12 cm korkeat, suuripiirteisesti maalatut sotilasfiguurit oli alkuun tarkoitettu lasten leikkeihin. Marssivia sotilaita voitiin asettaa metrienkin mittaisiin paraateihin.

Varsinainen muutos tapahtui 1800-luvun lopulla. Valmistusmateriaali vaihtui tinasta lyijyyn, joka oli halvempaa, kestävämpää ja paremmin muovailtavissa. Lyijystä tehtiin erityisesti kolmiulotteisia figuureja (ransk. ronde-bosse). Kokoelman varhaisimmat kolmiulotteiset figuurit ovat kuitenkin puisia ja 1700-luvulta.

Myös sotilasfiguurien funktio muuttui, kun keräilijät kiinnostuivat niistä. Figuurit maalattiin nyt tarkasti öljyvärein, ja sotilaiden univormuista pyrittiin tekemään mahdollisimman autenttisia.

Sotilasfiguurien suosio kasvoi Ranskassa Preussille 1870 hävityn sodan synnyttämän revanssihengen myötä. Sotilasfiguurit olivat suosittuja myös Saksassa, jossa valmistus päättyi kuitenkin vuonna 1919 Versaillesin rauhan pakottamana.

1900-luvulla kiinnostus figuureja kohtaan alkoi laskea ja muuttaa muotoaan, kun keräilijät kiinnostuivat entistä taiteellisimmista ja taidokkaammin valmistetuista figuureista.